PerttiRampanen

Sodan ja rauhan rajalla

  • Sodan ja rauhan rajalla
  • Sodan ja rauhan rajalla

Talvisodan jälkeen jouduttiin pakollisten alueluovutusten vuoksi määrittelemään uusi rajalinja Suomen ja Neuvostoliiton välille. Siinä olikin työsarkaa riittämiin neuvostojohdon ja venäläisten rajankävijöiden pikkumaisten  tulkintojen ja vaatimusten takia. Kirjoittaja, dosentti Juha Pohjonen toteaa, että näiden toiminnassa ei ollut mitään logiikkaa. Ja itänaapurin rajaneuvottelijoiden käytös oli varsin korskeaa ja ylimielistä.

Moskovan rauhansopimuksen 12.3.1940 solmimisen jälkeen suorittivat neuvostosotilaat lukuisia vanginsieppauksia alueeltamme, ja ampuivat rajavartijoita ja rajalinjan merkitsijöitä. Siepattuja syytettiin täysin perättömästi vakoilusta. Ellei heitä kuulustelujen jälkeen suoraan ammuttu, niin yleisin tuomio oli kahdeksan vuotta pakkotöitä. Monet siepatuista katosivat jäljettömiin.

Vaikka Neuvostoliitto oli ryöstänyt Suomelta sodalla valtaisan maa-alueen, niin vielä tappelivat rajankäynnissä lapsellisesti muutamasta neliökilometristä. Kun katsoo kartasta nykyistä itärajaamme näkyvät siinä selvät mutkat länteenpäin Enson ja Värtsilän kohdalla. Noilla teollisuuspaikkakunnilla ei ollut mitään tekemistä Leningradin turvallisuudelle, mutta ne piti vängällä Neuvostoliiton johdon saada itselleen alueiden taloudellisten arvojen vuoksi. Entäpä kyseiset arvot Suomelle??

Dosentti Pohjosen kirjassa tulee esiin järjettömiä ja järkyttäviä tapahtumia ja tekoja välirauhan 1940-1941 aikana itänaapurin aikaansaamina. Vaatiko Neuvostoliiton imago tällaista käytöstä voitettua pikkuvaltiota kohtaan? Ei varmasti! Pelkkää suurvallan mahtailua, ja juuri päättyneen sodan vihollisen nöyryyttämistä.

Kirjoittaja esittää kysymyksen, että voimanko oikeudella rajankäynnin aikanakin neuvostoliittolaiset rikkoivat kaikkia mahdollisia sivistysvaltioiden tekemiä sopimuksia ja käytösnormeja? Näin varmaankin oli, sillä raaka voimahan oli ainoa asia, joka Stalinin päätöksiin vaikutti. Länsimaisella oikeuskäsityksellä ja moraalilla ei ollut neuvostojohdon päätöksissä mitään sijaa.

Molotov toi rajaneuvotteluissa  esiin Suomen revanssihalukkuuden. Kun kerran venäläiset tämän tiedostivat, niin miksi kohtelivat maatamme Moskovan rauhansopimuksen jälkeen varsin inhottavin tavoin?! Tässä kirjassa käsitellyn uuden rajan määrittelynkin osalta. Vasta kun Hitler alkoi kesällä 1941 puristamaan Stalinia kurkusta lupasi neuvostojohto meille viisi hyvää ja kuusi kaunista asiaa. Auttamatta liian myöhään!  Generalissimus olisi sallinut jopa puolustusliiton Ruotsin kanssa, jota siihen asti vastusti voimakkaasti.

Rauhansopimusta seuranneen vuoden aikana katosi Neuvostoliittoon 212 henkilöä. Heistä vain 79 palasi takaisin. Varsin ikävää oli vangituilla käyty " ihmiskauppa" valtioiden välillä.

Mainio, ajatuksia herättävä teos, mutta missä ovat asiaan oleellisesti liittyvät kartat?!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En ole lukenut kyseistä teosta enkä tiedä kuinka siinä kuvattiin rajankäyntiä, mutta muistan aikoinaan kuulleeni, että Värtsilän kohdalla raja oli jo vedetty Neuvostoliiton puolelle, kun rajakomissiot tulivat Suomen Värtsilään iltaa viettämään päivän päätteeksi kevyen juhlinnan merkeissä. Siellä heille oli esitelty tehtaita ja sen seurauksena neuvostoliittolainen osapuoli oli päättänyt, että otetaan nyt saman tien nämäkin.

Hyrsylän mutkasta sen sijaan kerrotaan vielä lennokkaampaa anekdoottia. Tarton rauhan rajakomissiot kulkivat Suojärven tienoilla kohti pohjoista ja venäläiset olivat alkaneet ryypätä eräänä iltana jatkaen meininkiä vielä seuraavana päivänäkin. Suomalainen osapuoli jujutti komission jatkamaan matkaa takaisin etelään kohti Aunusta ja sitten koukaten kohti itää jatkaen pohjoiseen vasta paljon kauempana. Muutaman peninkulman päässä venäläiset huomasivat, että nyt ollaan liian idässä ja he pakottivat kääntymään länteen, josta sitten etelän kautta koukaten takaisin pohjoiseen.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kannattaa Juha ehdottomasti kirja lukea!

Pohjosen kirjassa kuvataan rajankäyntiä lähes rajatolpan tarkkuudella.

Rajankäyntiporukoissa kyllä ryypättiinkin yhdessä, mutta montakaan ylimääräistä rajamutkaa itäänpäin ei sen vuoksi, ja yleensäkään, tehty.
***
Kirjassa kiinnittää huomiota Molotovin jatkuvat valhelupaukset. Mutta sellainenhan ei ollut mitään ennenkuulumatonta itänaapurin johdolta.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Mitä muuten arvelette sen tosiseikan merkitsevän, että talvisodan jälkeen 1940 julkaistussa koulukartassa on venäläisten miehittämät alueet erotettu muusta Suomineidosta valtakunnanrajaa hennommalla viivoitusmerkinnällä? Siis Viipurin läänin, Hankoniemen ja itäisen Sallan alueet samoin kuin kartalle vain vaivoin mahtumaan saatu Petsamon pohjoisin kärki Kalastajasaarentokin esitettiin edelleen ikään kuin Suomen osina.

Ajateltiinkohan muissakin piireissä kuin Karjalan ja Hangon ja Sallan pakolaisten katkerissa mielissä, ettei tilanne ehkä/toivottavasti jää pysyväksi? Ja miksi Suomen koulukartan 1940 perusteella Hankoniemen vuokra-alue mitä ilmeisimmin luettiin samaan kategoriaan kokonaan luovutettujen alueiden kanssa? Olikohan jotain päätelty senkin pohjalta, että Viron kaikessa ystävyydessä Neuvostoliitolle 1940 luovuttamat rauhaa tuovat tukikohdat eivät tosielämässä kauankaan olleet tarkasti Puna-armeijan valtaa rajaavia alueita, vaan nopeasti koko maahan laajentavia? Joka tapauksessa niin Hangon vuokralaiset kuin Viipurin läänimmekin miehitysväki valmistautuivat jo täyttä päätä tulevaan uuteen hyökkäykseen. Suomineito olikin laillisessa sotatilassa yhtäjaksoisesti 1939-47 - ks. kartta 1940 ja lisähöpinöitä: http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Mainio, ajatuksia herättävä teos, mutta missä ovat asiaan oleellisesti liittyvät kartat?!"

En lähde arvaamaan, miksi relevantilta tuntuva kartta-aineisto puuttuu, mutta asiaan saattaa vaikuttaa sotienjälkeinen poliittinen realiteetti, joka ilmenee alla olevasta karttaviranomaisen lausumasta:

"Valvontakomissio esitti 13.3.1945 vaatimuksen, jonka mukaan Suomen viranomaisten oli luovutettava kaikki Neuvostoliitolle kuuluvia alueita koskevat mittakaavaltaan 1:400 000 olevat ja sitä tarkemmat kartat sekä niihin liittyvät mittaus- ym. oheisaineistot. Vaatimus ei perustunut rauhansopimukseen. Suomesta luovutettiin syksyyn 1945 mennessä Neuvostoliittoon yli 16 miljoonaa karttaa ja ilmakuvaa, jotka koskivat rauhansopimuksessa menetettyjä alueita sekä Itä-Karjalaa ja muita Neuvostoliiton alueita. Vaatimusta oli kuitenkin mahdotonta noudattaa täydellisesti, minkä vuoksi siinä tarkoitettuja karttoja on suomalaisissa viranomais- ja yksityisarkistoissa tänäkin päivänä." - Maanmittauslaitos

Useita noita aiemmin kiellettyjä karttoja (myös O.W. Kuusinen-Quislingin hallinnolle luvattu Suur-Suomineito) on nyttemmin nähtävissä kohtuullisen suuriresoluutioisina digitalisointeina mm. osoitteessa http://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Epäilen hieman josko sotien aikaisia karttoja vieläkin pidetään jotenkin salaisina.

Ja raja-alueesta on käytettävissä pilvin pimein nykykarttoja, joita olisi voinut hyvin käyttää kirjan liitteenä. Olisivat olleet lukijalle apuna asiakokonaisuuden ymmärtämisessä. Varsinkin vähemmän asiasta tietävien kohdalla.

Esimerkiksi blogiin liittämäni kartta yhtenä.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Talvisodan ja jatkosodan tapahtumia ei voi ymmärtää kunnolla ilman muita kuin nykykarttoja. Siksi hämmnentää silmäys Aalto-yliopiston Suomi 100- sivuston Finland centennial -sivulla http://www.aalto.fi/en/current/suomifinland100/ löytyvään monikieliseen "WarSampo/Sotasampoon, talvi- ja jatkosota semanttisessa webissä".

Sen avulla pitäisi voida hakea, selata ja visualisoida laajoja tietoaineistoja Suomen viime sodista. Ainakaan mitenkään oletusarvoisesti talvisodan tapahtumia aikajanalta hakiessa ei kartaksi päivity yhtään mikään muu kuin se myöhempien aikojen tynkä-Suomi, jonka karttakuva esiteltiin maailmalle ensi kerran vasta vuonna 1944 ja virallistettiin nykyrajoiksemme vuonna 1947. Eli välittyy kuva ikään kuin sotatoimet olisivat tapahtuneet itänaapurissa silloin kun ne tapahtuivat esimerkiksi Viipurin läänissä - ks. http://www.sotasampo.fi/fi/events/winterwar

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #7

Tämä vinkkaamasi "Sotasampo"-sivusto on mielenkiintoinen. Tosin kovin luettelonomainen.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Joten karttoja löytyy!

En voi kun suuresti ihmetellä, että niitä ei ole käyetty ko. kirjan liitteenä!? Aivan käsittämätön oleellinen "unohdus".
Nykyisellä kirjapainotekniikalla karttoja olisi voitu painaa helposti, siinä kuin kirjassa esiintyviä kuviakin. Eikä välttämättä tarvetta edes värillisinä, jos se olisi lisännyt liiaksi painokuluja.

Olen tämän karttojen puutteen huomannut lukuisissa sotahistoriaa sivuavissa teoksissa. Miksi karttoja vältellään?

No, tämä noista kartoista, mennään sivuun itse asiasta. Pohjosen teos on muuten täyden kympin arvoinen.

Käyttäjän JuhaPohjonen kuva
Juha Pohjonen

Tervehdys ja kiitos kommenteista.

Karttoja totisesti löytyy, ja olen käyttänyt kaikkia keskustelussa mainittuja hyvin paljon kirjaa kirjoittaessani. Joistakin asioista karttojen piirtäminen olisi ollut perin vaikeaa, esimerkiksi laittomasta miehityksestä, koska miehityslinjat muuttuivat jatkuvasti. Sen sijaan esimerkiksi Ensosta, Värtsilästä ja monesta kummallisesta mutkasta olisi kartan voinut tehdä, mutta minusta johtumattomista syistä ne eivät päätyneet kirjaan. Siksi yritin lisätä tekstiin mahdollisimman paljon paikannimiä, että kokonaisuus hahmottuisi. Jos se yhtään lohdottaa, käytän karttoja kirjasta ja sen teemasta esitelmöidessäni. Onnettomien kadonneiden kohtaloa kartat tai niiden puuttuminen eivät auttaneet keväällä 1940 tai nyt. Nöyrä pahoitteluni joka tapauksessa, ja mukavaa, että olette kokeneet kirjan muuten ainakin kohtuullisen hyväksi. Näiden kadonneiden ja tapettujen asialla olin ja olen.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa