*

PerttiRampanen

Paras kaunokirjallinen suomalainen romaani?

  • Paras kaunokirjallinen suomalainen romaani?

( Seven, 2011, 826 sivua )

Nuoremman polven olisi syytä lukea myöskin itsenäisyytemme alkuaikojen mainioita merkkiteoksia, eikä ainoastaan nykyisin jatkuvasti suollettuja dekkareita ja muuta tusina-kirjallisuutta.

Volter Kilven (1874-1939) "Alastalon salissa"- saaristolaisromaania vuodelta 1933 pidetään parhaimpana suomalaisena kaunokirjallisena teoksena. Ehkäpä se sitä onkin? Kirjailija on ottanut ilmeikkään suomen kielen sanavaraston käyttöönsä koko repertuaariltaan. Kerrassaan erinomaista sanataiteilua, ja vanhahtavilla, jopa runollisilla sanoilla leikittelyä. Huumori on välillä aivan hulvatonta!

Kilpi pystyy kynäilemään kymmeniä sivuja yksinomaan piipun valinnasta talon piippuhyllystä. Eikä tunnu lukijasta pitkäpiimäiseltä! Samoin totilasien noutamisesta pöydältä löytyy pohdittavaa pitkälti. Lauseiden pituudessa ei kitsastella. Laivojen rakenne ja merenkulun sanasto tulevat hyvin tutuiksi. Ja kunkin kokoukseen osallistujan naamavärkki ja parran kasvu. Romaanihenkilöistä kirjailija piirtää mainioita persoonallisuuksia.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pohjanlahden pieneen saaristopitäjään Kustaviin. Kokeneet kapteenit ja muut ökytalojen isännät on kutsuttu Alastaloon päättämään pitäjän uuden parkkilaivan rakentamisesta.

Varsinainen riidanhaastaja kokousväen joukossa on Petteri Pukkila. Tämä yrittää kateuksissaan torpata koko hankkeen.

Romaanissa naiset ovat sivuosassa. Heidän tehtävänsä on pitää yllä talon mainetta runsain tarjoomuksin. Ja niitä riittää!

Olen kyllä sitä mieltä, että teoksen sivumäärää olisi voinut vähentää huomattavasti sisällön liikoja kärsimättä. Kilpikin on erään luvun selitykseen laittanut, että luvun voi jättää lukemattakin koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan. Lukekaa nyt kuitenkin. Kirjailijan huumoria.

Tuleeko laivan rakennussuunnitelmasta valmista? Selvittäkää itse!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Niinhän kuuluu tämän kirjallisuusihmisten kehuman kirjan kohdalla tapahtuvan että kesken jää monilta. Minäkin äkkäsin vasta kolmannella yrittämällä millainen helmi on kyseessä. Sopii hyvin tähän kirjaan hokema että alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
Erityisen hienoahan tässä kirjassa on se miten kirjailija osaa asettua hahmojensa pään sisään, kirjoittaa tajuntojensa virtaa. Erinomaista ihmisluonnon kuvausta ja tuleehan lukijalle myös tutuksi kuinka elettiin noin sata vuotta sitten eteläisessä merellisessä elinpiirissä.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Se unohtui äskeisestä kommentistani että jos kirjojen ystävä, siis hän kenen mielikirjallisuutta ovat dekkarit ja muu väkivalta, science fiction ja romantiikka jostain ihmeen kumman syystä haluaa kurkistella mukavuusalueensa ulkopuolelle niin Alastalon salissa ei kyllä ole paras vaihtoehto aloittaa.

Voisi kuvitella että vaikkapa Antti Tuurin laaja tuotanto, jotakn sieltä vaikka Taipaan raapijat tai Ikitie saattaisi herättää melenkiinon Kirjallisuuteen. Antti Tuuria on helppo suositella jo sitäkin taustaa vasten että hän ei hyäksy catch and release kalastusta, ei hyväksy leikittelyä luonnon eläimillä. Olen aika varma että ei olisi Päätalon Kallekaan hyväksynyt.

Sen vielä sanon omana kokemuksenani kirjallisuutta syvällisemmin ymmärtämättömän muuta aika paljon lukevan (luen vain muina miehinä) syvällä rintaäänellä että jos kirjallisuuteen Alastalon salin jälkeen oikein innostuu niin Miguel de Cervantesin Don Quiotte kannattaa ottaa yöpöydälle ikäänkuin haasteena. Lehteillä vähän, lukea jokunen sivu, ihmetellä että mistä kummasta tässä on kyse, tylsää saattaa olla, menneitä outoja aikoja eletään jne. Mutta jos pääsee alkuun ja ymmärrykseen niin se pahus imasee mukaansa ja vastaanottavaisen lukijan ymmärryspiiri ja kenties suvaitsevaisuus kehittyy aivan uusiin ulottuvuuksiin. Toki siinä sivujen myötä tunnistaa itsensä Don Quijoteksi, Sanzo Panchaksi ja jopa Rosinanteksi ja hyvä niin.
Ja jos ette usko, tämän sanon vain ei kirjallisuusihmisille jotka jo tietävät,
että Don Quijotte on maailman luetuin ja hieno kirja (tämän olen ulolukuna jostain lukenut ja sillä briljeeraan), ainakin Raamatun jälkeen ja se oli myös Urho Kekkosen mielikirja, osa viisautensa taustaa ja arkeensa taustaa ja tukea yksinäisellä tiellään.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

"Alastalon salissa" ei varmaankaan ole paras teos aloittaa ajatuksia herättävämpään kirjallisuuteen tutustumista, mutta ei kai kukaan sellaista esitäkään! Kirjoitinkin merkkiteoksista, monikossa. Niitä löytyy Aholta, Pekkaselta, Kiannolta, Lassilalta, Canthilta, Sillanpäältä jne...Ei kyseisestä Kilven kirjasta kaikki sen lukeneetkaan pidä. Eivät hekään, jotka muuten lukevat klassikkoteoksia.

Mutta kuka kaipaa vähän enemmän kirjallisuudelta, niin voisi Volter Kilpeä kokeilla. Ei se ota, jos ei annakaan.

Esitin kirjan vaihtoehdoksi toisenlaiseen kirjallisuuteen tutustumiseksi kevyemmän proosan ohessa. Kirjallisuuteen joka kiehtoo eri tavalla kuin dekkarit ja hömppäromaanit. Tietysti niilläkin on oma lukijakuntansa, ja kukin lukee sellaista tuotantoa ja kirjallisuuslajia mikä omalta tuntuu. Pääasia, että luetaan!

On selvää, että moni joka ottaa "Alastalon sali"-romaanin luettavakseen tympääntyy Kilven kirjoitustyyliin ja sen jahkaavuuteen heti. Joku taas saa siitä irti erittäin paljon. Kuten minä.

Kyllä kyseisessä romaanissa täytyy olla paljon hyvää, ja onkin, kun sitä kirjallisuuspiireissä pidetään yhtenä parhaimmista teoksista, ellei olekin paras?, suomalaisessa kaunokirjallisuudessa.

Kyse on Matti blogissani suomalaisesta kaunokirjallisuudesta. Toki maailmalta hyviä kirjoja löytyy vaikka kuinka. Tämä Don Quijotekin.
Joku voisikin kirjoittaa eri blogin mielestään parhaasta ulkomaisesta romaanista. Esitän sellaiseksi heti Henryk Sienkiewiczin "Quo Vadista".

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Muistan mitä säveltäjä Einojuhani Rautavaara sanoi tästä romaanista: "Teos on oikeastaan sinfonia, se ajattelee sinfonisesti: elitistisesti kuin metsälampi ja hitaasti, kuninkaallisesti kuin horisontti."

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset