*

PerttiRampanen

Punaisen leijonan maa

  • Punaisen leijonan maa

( Otava, 2017, 237 sivua )

Maassamme oli täysi hulina, punaiset tekivät useita kymmeniä murhatöitäkin, suurlakkoviikolla marraskuussa 1917. Sen jälkeen oli hieman rauhallisempaa aikaa kunnes repesi vapaussota-alkuisena sisällissodaksi tammikuun lopulla 1918. FM Janne Könönen käsittelee kirjassaan lähinnä Joulukuun tapahtumia, ja paljolti itsenäisyysjulistuksen ympärillä.

Suomen eduskunta päätti 15.11.1917 ottaa korkeimman hallintovallan itselleen. Sen jälkeen itsenäisyyssenaatti antoi 4.12. laatimansa itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle käsiteltäväksi. Se päättikin kaksi päivää myöhemmin porvarien äänin 100 - 88, että maamme on jatkossa suvereeni, itsenäinen valtio.

Vasemmisto  ei yhtynyt tuolloiseen itsenäistymispäätökseen, vaikka itsenäisyyttä jotenkin kannattivatkin, koska edellyttivät sen hyväksytettäväksi Venäjän bolshevikkihallinnolla. Työläisjohtajilla oli tuolloin ajatus ottaa hallintovalta jatkossa kokonaan itselleen Venäjän suojeluksessa.  Bolshevikit olivat Stalinin johdolla käyneet voimakkaasti  vaatimasssa sosiaalidemokraattista johtoa heti vallan anastukseen.

Könönen esittää teoksessaan useamman kerran kysymyksen: päädyimmekö eroon Venäjästä Saksan ohjeistuksesta ja vaatimuksesta, vai puhtaasti omana, itsenäisenä ratkaisuna? Sillä ei mielestäni ole suurtakaan merkitystä. Saksaan tukeutuminen oli tuolloin aivan luonnollista monestakin syystä.

Porvarillisten itsenäisyysmiesten kesken herätti kyllä paljon keskustelua Ludendorffin laatima tarjous Saksan avusta. Se oli listan muodossa, ja sisälsi joukon ehdotuksia ja vaatimuksia maamme tulevalle hallinnolle.

Mikään läpihuutojuttu ei itsenäistymispäätös ollut. Kyllä siinä oli monenlaista mutkaa ja mäkeä. Ei vähimmin porvarillisten itsenäisyysmiesten ja sosialistien välistä jatkuvaa kahinaa. Paljolti myös porvarien omassa keskuudessa oli eripuraa.

Kirjoittaja toteaa kuitenkin selvästi, että Venäjästä irtautumishetki oli oikea, tapahtui se sitten enemmän tai vähemmän johdetusti, omaehtoisesti, tai maailmanpoliittisten olosuhteiden pakottamana.

Sisällissodan jälkeen monet sosialistijohtajat kritikoivat porvarillista itsenäisyysjulistusta. Vielä vuonna 1928 oli Suomen Sosialidemokraatissa kirjoitus otsikolla "Suomen itsenäisyys - Saksan käskystä". Mihinköhän kirjoittajalta oli unohtunut se minkä valtion ohjeistamana alettiin punakapina, ja millaista sosialistista "pseudoitsenäisyyttä" sillä haettiin? Aseellinen vallananastusyritys tapahtui suurelta osin Venäjän bolshevikkijohdon tahdosta ja vaatimana. Heillä oli asiassa vielä enemmän omia intressejä kuin Saksalla konsanaan.

Kirjoittaja viljelee kirjassaan vähän liikaa huumoria asioissa, jotka eivät ole sille otollisia.

Jk. Kyllä Suomen leijona on ollut aina keltainen. Mitä metaforaa Könönen  kirjansa otsikolla sitten tarkoittaakin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kyllä ne itsenäistymisen ajatukset ovat jo ehkä muutaman vuosisadan ennen itsenäistymisen toteutumista jo olleet joidenkin kansalaisten ajatuksissa. Sitten yllättäen tuli mahdollisuus, joka sopi toisille, ei niinkään kaikille.

Vuonna 1906 Kasimir Leino kirjoitti Sprengtportenin (k. 1918) ennen kuolemaansa Aminofille esittämänsä ajatukset lehteen:
Meidän tulee muista, mikä velvollisuutemme juuri nykyisinä onnellisina aikoina oikeastaan on, nim. lannistumaton työskentely päämääräämme kohti, joka on Suomen täydellinen itsenäistyminen.

01.01.1906 Joukahainen no 13

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kyllä varmaankin itsenäistymisajatuksia tuotiin Suomessa - olimmepa osa Ruotsia tai Venäjää - esille monissa yhteyksissä ennen vuotta 1917.
Tosin tuolloisissa ajatuksissa ei ehkä ollut aivan täysi itsenäisyys.
Maammehan oli viime vaiheissaan autonominen suuriruhtinaskunta, jo melkoisin sisäisin vapauksin. Mutta vasta sortokausien myötä täyteen itsenäisyyteen pyrkiminen sai vauhtia.
Siitä täytyy olla pahoillaan millaisen eripuran ja puoluepoliittisten kärhämien kautta itsenäisyysjulistuksen antamiseen päädyttiin. Se ei läheskään kaikilta osin ollut kovin tasainen ja kaunis polku.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Miksi leijona on Suomen symboli. Se on Afrikasta.

Suomelle sopisi paremmin tunturisopuli.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Ei kai nyt sentään. Sopulihan on toimittaja, joten eikö tunturisopuli sopisi paremmin heidän vaakunaansa?

Mutta Suomen kansalliseläinten joukosta se voisi löytyä: karhu, joutsen, leppäkerttu, ahven. Nehän ovat lajiensa kansalliseläimiä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Karhu olisi ollut hyvä valinta. Eräässä olutmerkissä on vaakuna jo valmiina.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset