PerttiRampanen

Viiksekäs varjo Suomen yllä

  • Viiksekäs varjo Suomen yllä

( Dodenco, 2017, 510 sivua )

Kirjoittajat: Timo Vihavainen, Ohto Manninen, Kimmo Rentola, Sergei Zuravljov

Teokseen ovat arvostetut historioitsijat koonneet Venäjän federaation presidentin arkistosta dokumenttiaineistoa, jota ei ole ennen ollut saatavissa.  Dokumentit kattavat vuodet 1917-1964. Ne avaavat hyytäviä näkymiä neuvostojohdon Suomea koskeviin suunnitelmiin. Kirjeenvaihto eri instanssien välillä muistioineen, ohjeineen ja määräyksineen on laaja, historioitsijoiden kommentein varustettuna. Dokumenteissa on mielenkiintoisia Stalinin reunahuomautuksia.

Otan esiin joitakin esimerkkejä NKP:n johdon suunnitelmista päämme menoksi talvisodan rauhanteon jälkeen. Ne ilmentävät järkyttävästi suurvallan mahtailunhalua.

1. Vaikka puna-armeija oli talvisodalla raiskannut  maatamme ja murhannut  terroripommituksin kaupunkien asukkaita, niin suunnitteli vielä vaativansa  meiltä sotakorvauksia. Eräässä dokumentissa puhutaan 93 miljoonasta ruplasta. Tässä taisi tulla häikäilemättömyyden raja bolshevikeille vastaan kun luopuivat vaatimuksesta.

2. Vaativat palauttamaan kaiken pakkoluovutetuilta alueilta evakuoidun materiaalin. Siihen kuului mm. 802 vaunulastia erilaisia tavaroita, 79 höyryveturia, 2011 junanvaunua ja 100 autoa. Ja kaikki tehdaslaitteistot. Jopa tilatut sellaiset, jotka olivat vasta valmisteilla ulkomailla!??

3. Eräässä dokumentissa ylpeillään sillä kuinka paljon kasvoi Venäjän sellun, paperin, vanerin ja kartongin tuotanto meiltä anastettujen tehtaiden tuotannolla. Lisäykset olivat erittäin suuria.

4. Neuvostoliitossa ei ollut omaa viskoosikuidun tuotantoa. "Viskoositehdas on viimeistä huutoa, koneistettu upeasti ja voi jatkossa toimia maamme (Neuvostoliiton) viskoosituotannon kehittämisen opetustarkoituksessa", toteavat neuvostoviranomaiset iloissaan. Niinpä!

5. Rouhialan vesivoimalaitos piti saada heti uudelleen käyntiin Lningradin sähköpulan paikkaajaksi. Voimalaan piti palauttaa kaikki evakuoidut koneet ja laitteet viimeistä mutteria myöten.

6. Kun Suomussalmen ja Hyrsylän asukkaita palautettiin sotavankeudesta, niin mukaan ei saanut ottaa: kultaisia kihlasormuksia, arvokelloja, arvopapereita, lasipainokoneita, kirjekyyhkyjä, laskukoneita eikä autoja ja moottoripyöriä. Näitähän olisi ollut  palautetuilla kasapäin mukana!?

7. Hangon vuokra-alueen rajaa olisi pitänyt siirtää Saloon asti!?

8. Hankoon olisi pitänyt palauttaa asukkaiden mukaan ottamansa omaisuus. Tähän ei suostuttu, ja kaikkea mieltä vailla suunnitelma olikin.

En jatka luetteloa pitempään, näitä järjettömyyksiä  kirjassa riittää.

Jokainen valtio evakuoi mahdollisuuksien mukaan väkensä ja kaikenlaisen kaluston joutuessaan vihollisen edetessä vetäytymään. Niin teki myös Neuvostoliitto. Mutta onkohan mikään toinen maa sodan päätyttyä menetellyt kuten olen edellä tuonut esille itänaapurin menetelleen? Ainakin suunnitelleen.

Kirjassa esitellään dokumentteja mm. asekätkennästä, sotasyllisyysoikeudenkäynnistä ja suomettumisen ajalta.

Usean sivun mittainen on Zdanovin raportti Stalinille sotasyyllisyysasiassa. On järjetöntä tekstiä kun ottaa huomioon, että raportin vastaanottaja oli itse erittäin suuri syyllinen hyökkäyssodan aloittamiseen, ja useiden valtiosopimusten rikkomiseen. Terroristiseen sodankäyntiin.

On käsittämätöntä minkälaisia mukamas legitiimejä turvallisuusintressejä suurvalta katsoi itsellään olevan pienten valtioiden valtioruumiin yli!? Suomea syyllistetään jopa talvisodan alkamisesta. Maamme valtiojohdon tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei ollut mitään merkitystä lopputuloksen kannalta kun Stalin punainen sudenkita ammollaan alkoi ahmia maita ja mantuja naapurivaltioilta. Anastus oli päätetty hyvissä ajoin. Molotovkin totesi bolshevistisessa ylimielisyydessään, että pienillä valtioilla ei ole elämisen edellytyksiä.

Stalinin viiksekäs sysimusta hahmo varjosti maamme elämää vuosikymmenten ajan. Suomen sovjetisoimiseen, kun ei sodilla saatu vallatuksi, hiljaa hivuttamalla panostetiin neuvostojohdossa monin tavoin. Suomettaminen oli yksi keino. Ja kyllähän meillä suometuttiinkin! Valtion päämies, poliitikot, virkamiehet, talouselämän johto ja jopa kirkonmiehet lähes puoluekirjon koko leveydeltä.

Vaaran vuosista puhutaan tarkoittaen silloin 40-luvun loppuvuosia. Totuus on kuitenkin se, että maamme oli vuosikymmenet vaarassa menettää kokonaan itsenäisen valtion statuksen, ja kansalaiset omanarvontunnon ja suomalaisen identiteettinsä. Tämän teoksen dokumentitkin tuollaisen vaaran olemassa olon eittämättä todistavat.

Sanotaan, että valtioilla ei ole moraalia. Varmaan niin onkin, mutta eipä sitä löytynyt Neuvostoliiton valtiojohdoltakaan. Ei vähääkään!

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset