PerttiRampanen

Kirjailija Kalle Päätalon elämä

  • Kirjailija Kalle Päätalon elämä

( SKS, 2017, 490 sivua )

Kyllä oli taivalkoskelaisella kirjailijalla  Kalle Päätalolla (1919-2000) todella värikäs elämä; vaikka olisi pistänyt puolet omiaan elämäkerrallisiin teoksiinsa. Kova oli Kalle jo poikasena yrittämään täyttää miehen paikka. Ja täyttikin! Metsätöissä ja uitoilla, sekä myöhemmin sodassa ja rakennuksilla. Kirjailijan ura kuitenkin kangasteli jo nuorena mielessä.

Iijoki-sarjan viisi ensimmäistä teosta lapsuuden ja nuoruuden ajoilta ovat riipaisevaa kerrontaa. Lukija suorastaan tuntee luissaan ja ytimissään selkosen asujien elämäntuskan: taistelun jokapäiväisestä leivästä. Eipä olisi uskonut, Kallen isä Hermanni vähiten, että niistä oloista nousee yksi maamme eturivin kirjailijoita. Ainakin tuotannoltaan myydyin.

Tässä Ritva Ylösen "Kirjailijan elämässä" tuodaan esiin erään ihmisen elämänvaiheet kaikessa raadollisuudessaan. Myös se mikä ei tule ilmi Päätalon tuotannosta. Kalle ei ollut läheskään esimerkillinen ihminen. Kaikkea muuta! Mutta kukapa sellainen täydellisesti olisi? Ei varsinkaan moni kirjailija.

Päätalo kouluttautui myös rakennusmestariksi. Hänen mestaroimiaan taloja on useita Tampereen ympäristössä.

Kirjailijan luomistuska pahimmillaan on varmasti pirullista. Niin oli Kallellakin. Sen tuo Ylönen hyvin esiin.

Kuka  Päätalon tuotannosta tykkää, pitää siitä todella. Joku taas ei ymmärrä tämän kirjoja alkuunkaan. Kainuun murre antaa mainion lisähöysteen tekstiin. Tuon murteen myötä kirjailijan huumori on kerrassaan hykerryttävää!

"Kallio-Kallea" muistettiin monin kunnianosoituksin, mm. professorin arvonimellä 1978.

Kalle Päätalo kuoli vuoden 2000 lopulla arvostettuna kirjailijana ja hänet on haudattu aikuisikänsä kotipaikkakunnan Messukylän kirkolle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Joo, Päätalon kirjat on aivan mahtavia ja niistäki voi kattoa jos mitä elämän ilmiöitä, ihanaako plokkasit ja joku Ritva teki siittä vielä taas kirjanki, kiitos!

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Olen lukenut kaikki Päätalon Koillismaa- ja Iijokisarjaan kuuluvat kirjat siihen asti kun vuonna 1990 ilmestyi Iijoen kutsu. Silloin jotenkin tökkäsi. Se on vieläkin lukemattomana hyllyssä.

Katselin televisiosta aivan hiljan esitetyt elokuvat Elämän vonkamies ja Nuoruuden savotat uudelleen ja pakko myöntää että tippa tuli tälle ukkelille silmään. Miten vähän asiat Suomen maaseuduilla olivatkaan muuttuneet Päätalon kokemaan 1920-1930 lukuun verrattuna omaan 1950-1960 lukuun.

Päätalo oli syntynyt vuonna 1919, minä 1947. Samanlainen sähkötön mökki. pari lehmää, jokunen lammas ja kymmenvuotiaasta kesätyöt savotassa. Kansakoulun jälkeen aina kun töitä oli, kesäisin paljolti rakennuksilla. Ympäristöllisesti melko samanlainen lapsuus, jossa aktiivimalli oli kirjoitettu leipävartaaseen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

On kunnioitettavaa ajatella kuinka paljon työtä nuo aiemmat kirjailijat ovat tehneet laajoja romaaneja työstäessään, kun ei ollut tietokoneita eikä alunperin edes sähkökirjoituskoneita. Virheitä ei voinut korjata ja paperia piti asettaa kirjoituskoneeseen uudelleen ja uudelleen. Niitä ei voinut sitten skannailla eikä kopioida, vaan tuotosta piti varjella hyvin ennen kuin se päätyi kustantajan pöydälle.

Tuo fyysinen työmäärä on ollut moninkertainen verrattuna nykyaikaiseen kirjailijan työhön.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Oikeassa olet Juha!

Kallenkin sormet kipeytyivät pahasti kaksisormi-systeemillä kirjoituskonetta naputellessaan.
Ja kustantaja vaati tekstiin laajoja, osin moninkertaisia korjauksia ennen kuin hyväksyi ensimmäiset kirjat painatukseen. Kyllä kysyttiin hermoja kirjailijalta!

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Luin Päätalon koko tuotannon. Se imaisi mukaansa. Eräät ystävistäni eivät päässeet alkua pitemmälle vaikka yrittivät.

Varsinkin kaupunkiin sijoitettuja teoksia olisi voinut karsia - mm. rakennusten teknisiä ykstyiskohtia kuvattiin tarpeetttomasti. Lapsuusvaiheita maaseudulla kuvaavat osat ovat parhaita.

Teosten parhaita puolia ovat osuvat ihmistyypit ja herkullinen Selkosten murre. Esimerkiksi Varsinais-Suomen murretta Kalle ei oppinut luontevasti kirjoittamaan.

Kirjat antavat myös rehellisen näkemyksen kuvaamiensa aikakausien Suomesta. Siinä olisi nykynuorisolle ja vähän varttuneemmillekin ihmettelemistä ja oppimista. Mutta veikkaan, että eivät tartu tilaisuuteen. Eihän yleensäkään lueta enää kirjoja.

Nyt, vuosien jälkeen lumous on haihtunut: ei tee minunkaan mieli palata Päätalon ajatusmaailmaan edes Ylösen - sinänsä tarpeellisen - kirjan verran. Nostan silti hattua Päätalon elämäntyölle.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset