PerttiRampanen

Mannerheim-soljesta punalippuun

  • Mannerheim-soljesta punalippuun

( Siltala, 2018, 400 sivua )

60-70-lukujen pahimman "suomettumisen" aikaan hyvinvoipien perheiden lapset(!) hurahtivat järjestään aatteellisesti marxilaiseen sosialismiin, vanhemmiten taistolais-kommunisteiksi asti. Aatteesta tuskin mitään nämä keskenkasvuiset ymmärsivät, kunhan kapinoivat vanhempiaan ja yhteiskuntaa vastaan.

Nuoret nulikat huusivat suureen ääneen kokouksissaan vallankumousta koululaitokseen, ja milloin millekin elämänalalle. Riistäjiä nähtiin joka oven raossa. Tähän touhuun meni  mukaan myös Satu Hassi. Ensiksi Teiniliittoon. Kyseisen koululaisorganisaation vasemmistolainen johto pauhasi joka käänteessä  kapitalismin pahuudesta, minkä viinan läträämiseltä ja sukupuolielämän opettelulta ehtivät. Sotahuutona mielenosoitusmarsseilla oli: Vi...uun systeemi!

Riistoa näkivät jopa siinä kun Pohjois-Suomessa tuotettua vesivoimasähköä käytettiin etelässäkin. Ryöstivät pahukset näin Lappia!?? Ja opettajat tietenkin aivopesivät oppilaita kapitalisteiksi näiden hulinoivien maailmaparantajien(?)  mielestä.

Opiskelijoiden olisi pitänyt päästä päättämään koululaitoksen kaikista asioista, varsinkin historiaopetuksen opetussuunnitelmista. Tähän marxilaisen opetusmetodin luomiseen yhtyi vasemmistojohtoinen kouluhallinto. Surullisena esimerkkinä Pirkkalan koulukokeiluepisodi:

http://perttirampanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218034-pirkkalan-jarjeton...

Millähän tasolla lukiolaisen Satu-tytön ajatukset liikkuivat kun hän erään ainekirjoituksensa aloitti toteamalla, että kaikista apinoista ihmisellä on suurin siitin?! Sukupuoliasiat näyttivät olleen Teiniliitossa vahvasti tapetilla.

No, kun ihminen vanhenee, niin viisastuu. Kyllä Satu Hassinkin näkemys vanhemmiten vasemmistopoliittisista toiminnoistaan  voidaan tulkita vanhaa sanontaa lainaten: paljon porua, vähän villoja. Maailma ei näiden kakaroiden ja myöhemmin aatteellisten "tasisitien" vouhotuksella hiukkaakaan parantunut. Mutta hauskaa oli kuulema ollut! Kenen rahoilla?  Harvat taistolaiset ovat Hassin tavoin nuoruutensa hölmöilyn sellaiseksi myöntäneet, saati katuneet tuolloisia ajatuksiaan ja toilailujaan.

Kouluneuvostovaalit menettivät merkityksensä kun oikeisto voittikin ne. Ja pian romahti Teiniliitto täysin tarpeettomana organisaationa, siten kuin se toimi, eikä taistolaisiakaan löydy enää kuin museosta.

Satu Hassin lapsuus maaseudun oloissa oli hyvää aikaa. Nuoruudessaan hän toimi jopa partiossa. Mutta miksi häpesi vanhempana Mannerheim-solkea? Sitten opiskeluaikana Satu radikalisoitui ja meni täysin rinnoin mukaan toimintaan, jota nyt vanhemmiten ainakin jotenkin katuu. Hassi sanoutui irti taistolaisuudesta ja siirtyi vihreisiin.

Mielenkiintoinen elämäkerta kaikesta huolimatta. Kirjassa vilisee tuttuja suulaita poliitikonalkuja. Tuleekohan muistelmiin vielä  jatkoa kun kirja kattaa vain alkuosan kirjoittajan elämästä?

***

Jk. Teiniliiton ehdotettuja ponsia: Ehkäisyvälineiden halpamyynti saatava kaikkiin Teiniliiton tilaisuuksiin. - Tupakoimattomien pitää antaa piereksiä vapaasti kokouksissa. - Lähetetään onnittelusähke Leninin syntymän 100-vuotispäivän johdosta.

Hassin kirja on tällaisia älyttömyyksiä täynnä. Näiden järjettömyyksien latelijoista ja punalipun liehuttelijoista kasvoi myöhemmin, ihme kyllä,  arvostettuja kansalaisia, jopa  (punaisia?) professoreja ja pankinjohtajia. Ja ainakin yhdestä tosi kova kapitalisti!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset