PerttiRampanen

Melanijan kärsimystie Stalinin vainoissa

  • Melanijan kärsimystie Stalinin vainoissa

Nähtiinpä Ylellä kerrankin ohjelmistossa muistutus Stalinin johtaman punaisen hämärän maan julmasta todellisuudesta: elokuva "Melanijan tie". Mutta, miksi kyseinen elokuva piti esittää keskellä yötä?!  Oliko tarkoitus se näin piilottaa enemmiltä katsojilta?

Yleltä tulee tämän tästä elokuvaa ja dokumenttia Hitlerin pahoista teoista, ja onhan toki niitä, parhaaseen katseluaikaan. Nuorisolle annetaan sellainen kuva, että yksinvaltias-julmuri oli pelkästään tuo natsijohtaja. Miksi näin?

Mainittu latvialais-suomalais-tsekkiläinen elokuva vuodelta 2016 on todella riipaisevaa katsottavaa. Se pohjautuu latvialaisen Melanija Vanagan kokemuksiin Stalinin etnisissä vainoissa. Perhe karkotetaan Baltian maiden suurissa kyydityksissä 14.6.1941 Siperiaan. Pakkosiirto peitetään vapaaehtoiseksi toiminnaksi. Kyyditettyjen pitää allekirjoittaa sellainen asiakirja!?

Melanija joutuu muiden kohtalotoveriensa mukana päiväkausien raastavalle matkalle härkävaunussa Siperian taigalle. Olot siellä ovat kammottavia. Venäläisväestö haukkuu heitä fasisteiksi ja kohtelee huonosti. Kuri on kolhoosissa kova. Elokuvassa nähdään tuon kommunistikeksinnön järjettömyys, todellinen työläisten "paratiisin" takapiha. Perunaa syötettiin mieluummin sioille kuin nälkäkuoleman partaalla kituville pakkosiirretyille.

Melanijan mies ammutaan pian karkotuksen alussa. Hänelle tuomittiin kymmenen vuotta pakkotyötä ilman kirjeenvaihto-oikeutta. Tämä tarkoitti salakielisenä teloitusta. Vaimolle uskoteltiin vuosikaudet, että mies on työleirillä elossa.

Yksi kommunistihallinnon iljettävyys nähdään kun lapsia päästetään palaamaan kotimaahansa, mutta ilman vanhempiaan. Tarkoituksena näin isättömistä ja äidittömistä lapsista aivopestä kommunisteja.

Stalinin kuoleman jälkeen pääsi Melanijakin palaamaan Latvijaan "vapaaehtoisesta" kolhoosihelvetistä.

Tämä Viesturs Kairishin ohjaama elokuva on mustavalkoinen, mikä sopii hyvin synkkään kerrontaan. Elokuva pistää pohtimaan ihmisen julmuutta toistansa kohtaan. Tosin kyllä surkeuden keskellä esiintyy inhimillisyyttäkin karkotettujen kesken. Mutta Stalinin verikoirilla ja käskyläisillä ei sitä luonteenpiirrettä ole hiukkaakaan.

Karmaiseva kuvaus Neuvostoliiton aikaisesta työläisten oman(?) valtion todellisuudesta, missä ihminen oli kommunistijohdon mielestä niin vapaa ettei missään muualla. Uskokoon ken tahtoo!

Sama "golgatantie" olisi tullut kuljettavaksi valtaisalle joukolle suomalaisia, jos punaiset olisivat voittaneet sisällissodan 1918, tai puna-armeija olisi vallannut maamme talvi- ja jatkosodissa. ( Neuvostoliitossa asuville suomalaisille ja suomen sukuisille vainotoimet tulivat tutuiksi.) Aivan selkäpiitä kylmäävä ajatus!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hei, tässä olisi linkki filmiin, jota saa vielä katsoa viisi päivää!

https://areena.yle.fi/1-2322188

Melanijan tie
1 h 59 min
10074 katselua

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kiitos kommentistasi Viola!

Kun avaa linkin löytyy samalta sivulta virolainen asiaan liittyvä elokuva "Ristituulessa". On vaan turhan "taiteellinen".
Sivulta löytyy myös neuvostoliittolainen elokuva "Seitsemäs kiertolainen". Mielenkiintoinen ja jännittävä filmi, mutta sisältää liiallista kommunistipaatosta.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Katsoin "Melanjian tie":n. Filmi on realistinen. Siinä ei kaunistella mitään eikä myöskään "kauhistella" liikaa! Se on ollut todellisuudessa sellainen elämä tuhansien ja miljoonien ihmisten, jotka joutuivat Stalinin punaisen terrorin uhriksi.
Kiitos vihjeistä. Täytypä kurkistaa sivulle!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Realismia löytyy kaunistelematta tai kauhistelematta. Mutta kuka elokuvan katsoja voi jälkimmäistä olla enemmän tekemättä?

Huomioitavaa elokuvassa on, että Melanija karkotustovereineen eli ja työskenteli kolhoosissa, ei vankileirillä, ja siellä työskenteli myös paikallisia venäläisiä. Miten olot niissä erosivat? Ei mitenkään, ainakaan kurjuudessa.
Kolhoosit olivat Venäjällä paikkoja jonne joutumisella lapsia peloteltiin.

Elokuvan eräs sanoma on että ihmiset ovat petoja toisilleen kun niikseen tulee. Varsinkin vallanhimoisten, raakalaismaisten johtajien usuttamina ja pakottamina. Kaikenlaisin valhelupauksin ja vääristelyin, pelolla ja vainotoimin halliten ei mitään pysyvää rakenneta. Siihen hajosi Neuvostoliittokin. Mutta uudelleen taas yritetään!?

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa