PerttiRampanen

1918, matkoja muistin rintamilla

  • 1918, matkoja muistin rintamilla

( Kirjapaja, 2017, 148 sivua )

Varsin henkeviä ja mielenkiintoisia pohdintoja sisällissodan olemuksesta esittävät kolumnisti Risto Lindstedt ja FT Eero Ojanen tässä kirjan muotoon saattamassaan keskinäisessä kirjeenvaihdossa. Herrat osuvat keskusteluissaan paljolti oikeaan, mutta käsittämätöntä ajatuksenjuoksua heillä myös esiintyy.

Täysin vääränlaisen tulkinnan Lindstedt esittää väittämällä, että"...sosialistien päämäärä oli itsenäinen Suomi, eivätkä he kannattaneet köyhälistön diktatuuria vaan tähtäsivät demokraattiseen tasavaltaan" (kurs. P.R.). Näin ei missään tapauksessa vuoden 1917 lopussa ja vuonna 1918 ollut! Kuinka viimemainittuun valtiomuotoon voitiinkaan kapinoimalla tähdätä, kun Suomi jo tuolloin oli sellainen: demokraattinen tasavalta? Myöhempi "kuningasseikkailu" sikseen!

Vuoden 1906 vaalilain, kuntalain 1917 säätämisen, parlamentaarisen eduskuntatyöskentelyn ja itsenäiseksi julistautumisen jälkeen Suomi oli ehkäpä maailman demokraattisin, kansanvaltaisin maa hallinnoltaan. Tällä parlamentaarisella eduskuntatyöllä nostettiin Suomi vuosien saatossa erittäin hyvinvoipaksi maaksi. Ei siihen kapinaa tarvittu; sillähän em. demokraattinen hallintomalli yritettiin jopa lakkauttaa.

SDP:n puolueohjelma tähtäsi eittämättä täydelliseen poliittisen ja taloudellisen vallan kaappaamiseen, jossa aseellista vaihtoehtoa ei ollut poissuljettu. Pyrittiin marksilaisen sosialistisen Neuvosto-Suomen perustamiseen yhtyneenä Venäjän bolshevikkien johtamaan globaaliin kommunistiseen "perheyhteyteen". Mihin se agendalla pitkään selvästi ollut proletariaatin diktatuurihanke olisi yht´äkkiä hävinnyt?! Tällaisia tavoitteita vasemmiston puoluelehdet propagoivat voimakkaasti - viimeistä taistoa.

Punaisten voiton myötä olisivat voitonhuumaiset punakaartin johtajat, pietarinsuomalaiset bolshevikit, herrassosialistijohto ja päällepäsmärinä neuvostojohto vähät välittäneet itsenäisestä Suomesta. Maltillisilla työväenjohtajilla ei olisi ollut sanan sijaa, hyvä jos olisivat hengissä selvinneet. Eiväthän nämä pystyneet kapinaakaan estämään. Paradoksaalista on, että SDP olisi puolueena lakannut olemasta ja ainoa sallittu puolue maassamme  olisi ollut kommunistipuolue. Sosiaalidemokratiahan oli neuvostojohdolle kirosana.

Käsittämätön on Ojasen hyväksymä kysymys,  olisiko talvisodasta selvitty ilman vuoden 1918-sotaa?! Tällaista kysymystä ei voi millään esittää perusteeksi talvisodan aikaiseen kansakunnan eheytymiseen.  Työväen elinolot olivat parantuneet huomattavasti sisällissodan jälkeen, varsinkin 30-luvun lopulla. Kyllä heillä oli puna-armeijan brutaalisti hyökätessä syksyllä 1939 paljon enemmän puolustettavaa kuin vain valtakunnan rajat. Kotikommunistimmekin tiesivät mitä itärajan takaa oli pahimmillaan odotettavissa.

Lindstedt ja Ojanen arvostelevat valtiorikosoikeuksien perustamista. Arvoisat herrat, kuinkahan kauan olisi kestänyt kapinallisten tutkiminen ja tuomitseminen, vankileirien kuolleisuus kasvanut, jos asiat olisi annettu olemassa oleville oikeusistuimille? Ei kai valtio/maanpetokseen, tai niiden avustamiseen syyllistyneitä olisi voinut jättää kokonaan tutkimatta ja tarvittaessa rankaisematta? Em. rikokset ovat joka maassa ankarasti rangaistavia tekoja, jopa kuolemantuomioon asti. Paljon kapinassa mukana olleita jätettiin kokonaan rankaisematta. Ja suuren osan rangaistukset lievennettin, tai tekijät armahdettiin loppuvuoden 1918 aikana.

Kapinoissa ja vallankumouksissa hävinneen osa on aina surkea. Niin se olisi ollut porvaristollekin punaisten voittaessa. Mahdollisesti näiden osa olisi ollut pahempikin.  Ehkäpä koko Suomen kansalle itänaapurin tapahtumahistorian tiedostaen.

Sisällissodasta puhuttaessa täytyy huomioida, kuten kirjoittajatkin tekevät, että suurin osa kansalaisia ei ottanut osaa sisällissotaan. Ei kummallakaan puolella. Sympatisoinnit ovat asia erikseen.

Harvinainen on kirjoittajan toteamus: "...valkoisten voitto johti sellaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen, että kansan enemmistö nyt sen hyväksyy". Aivan oikein! Tätä ei vaan tahdota myöntää. Punaisten voitto olisi taannut aivan jotain muuta kuten edellä totesin. Tuonut mukanaan erittäin paljon hyväksymätöntä.

Toinen oikeaan osunut toteamus on, että kapina ei ollut välttämättömyys. Niinpä! Kapinan tarvetta on  turha tuoda esiin ja painottaa  siihen mukamas pakottaneilla syillä. Omatkin puoluejohtajat varoittivat aseisiin tarttumasta, että siinä ei hyvin käy. Eikä käynyt!  Väinö Tanner totesi radikaalille SDP:n puoluejohdolle: "Tulette taittamaan niskanne ja saattamaan työväenliikkeen häpeään."

Väinö Linnan kirjasarjaa"Täällä pohjantähden alla" tuodaan esiin keskustelussa monin paikoin. Mikäs siinä, ansiokas hengentuote on kyseessä. Siitä saa helppolukuisessa kaunokirjallisessa muodossa hyvän kuvan sadan vuoden takaisista järkyttävistä tapahtumista. Mutta mikään todellinen historiatutkimus kirjasarja ei ole. Sellaisena sitä ei pidä lukea.

Esimerkki kuinka Linna suuntaa lukijan, ja elokuvakatselijan, huomion aatteellisesti  liian yksipuolisesti määrättyyn suuntaan on Laurilan Anttoon perheen häätö torpastaan. Sinällään järkyttävä tapahtuma, ja näitä kyllä sattui. Mutta häädön antaneen Töyryn isännän osuus jätetään vain lausahduksen varaan: jos oltaisiin oltu ihmisiksi. Tämä oli paljolti häädön syy, ei pelkkä talollisen pahansuopuus. Oli huonoja torppareita ja myös huonoja isäntiä. Se aiheutti epäsopua. Jotain hyvää näkivät olemassa olevissa oloissa ja "omassa" torpassaan ne torpparit ja torpan pojat  jotka sotivat valkoisella puolella.

Tottahan torppareiden asema vuosisadan alussa oli monella tapaa vaikea, mutta heidän elinolojensa parantamiseksi oli Svinhufvudin senaatti jo ennen kapinaa antanut lakialoitteen eduskunnalle.

Mitä sellaisia asioita kapinalla saavutettiin, joita ei jo olisi päätetty toteuttaa, tai joita ei olisi parlamentaarista tietä saatu aikaiseksi? Tässä oli kuntalakiuudistus valtaisana lisämahdollisuutena työväestölle.

Linstedt ja Ojanen painottavat tasapuolisuutta sisällisodan tapahtumia pohdittaessa ja niistä keskusteltaessa. Minulle kyllä kirjasta jää hieman sellainen kuva, että kyseiset kirjoittajat itse näkevät sodan tapahtumat enemmän ymmärrettävinä ja puolustettavampana väriskaalan punaisemmalta puolelta.

Pertti Rampanen

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa