PerttiRampanen

Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat

  • Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat

( DOCENDO, 2019, 314 sivua )

Kyllä hyvin suunnatulla aktiivisella propagandalla on käsittämätön vaikutus ihmiseen. Varsinkin joukkopsykoosi synnyttämällä kun voimakkaalla agitaatiolla maalataan taivaallisia näkyjä ihmispolon eteen. Näin kävi amerikansuomalaisten vasemmistoaatteellisten työläisten kohdalla 1930-luvulla. Nämä saatiin kauniiden tulevaisuudenkuvien kaunomaalailulla suurin joukoin lähtemään rakentamaan sosialismia Neuvosto-Karjalaan. Ei mennyt montakaan vuotta kun unelmat osoittautuivat valheeksi: oli jouduttu helvetin portille. Monet kävivät siitä sisäänkin.  Luvattuja töitä kyllä riitti, mutta missä oloissa!

KTA:n ( Neuvosto-karjalan tekninen apu ) värväreiden katteettomin houkutuksin 6000-7000 melkoisen hyvinvoipaa amerikansuomalaista pakkautui pehekunnittain New Yorkissa ja Halifaxissa laivoihin myytyään talonsa, autonsa, jopa maatilansa. Matkasivat punalippuja liehuttaen luulemaansa työläisten "paratiisiin" Neuvostoliittoon. Mukaan otettiin värväreiden ohjeistuksesta kodinkoneita, moottorisahoja - monet lähtijöistä olivat metsätyömiehiä -  maanviljelyskalustoa, rakennustyökaluja,  sahalaitosten koneistoja, pärehöyliä, traktoreita ja talon myynnistä saadut rahat.

Kohta perille päästyään huomasivat monet tulijoista kuinka kurjiin oloihin oli päädytty. Kirjoittaja toteaakin lakonisesti, että 20-40 prosenttia amerikansuomalaisista palasi pian takaisin Atlantin taakse. Osa laukkujaan edes purkamatta. Aloittamaan taas tyhjätaskuina?

Suomeen vuona 1999 muuttanut Haskon perheen tytär Mirjam muistaa ensimmäisen käyntinsä Petroskoin kauppahallissa: tarjolla oli vain virsuja, suolaa ja ruosteisia nauloja!?

Metsäteollisuus oli Neuvosto-Karjalan (KSNT) talouden selkäranka. Kanadalaiset metsurit olivat uudenaikaisin työkaluin ja työmenetelmin aikaansaannoksiltaan omaa luokkaansa verrattuna Karjalan rahvaaseen. Hyväksi havaitsemiaan työmenetelmiä koittivat sitten opettaa paikallisille työläisille.  Kansallisuuksien välille syntyi kitkaa kun työteliäillä maahanmuuttajilla oli omat kaupat ja jopa itse rakentamansa talot. Pitivät omia juhliaan. Selvää hyvinvointia oli heillä jo näkyvissä.

Amerikansuomalaiset, mukana myös Suomesta paenneita tai muuttaneita työläisiä, perustivat omia maanviljelyskommuuneja (osuuskuntia). Tunnetuin oli Säde-kommuuni. Ne menestyivät hyvin. Peltoa raivattiin mukana tuoduilla traktoreilla, ja hyvin lypsävä rotukarja hankittiin Suomesta. Alamäki alkoi kun neuvostojohto puuttui suomalaisten toimintaan erilaisin järjettömin määräyksin ja ukaasein. Lopulta Säde-kommuuni muutettiin venäläisten kolhoosiksi.

Rakennusarttelit suomalaisomistuksessa näyttivät venäläisille rakentamisen mallia. Siinä oli ihmettelemistä paikallisilla rakennusvalvontaviranomaisillakin, jotka tuskin osasivat lukea rakennuspiirustuksia. Lautarakenteiset talot olivat heille aivan uutta. Tulisijat rakennettiin venäläistaloissa pelkän lattialankutuksen varaan. Hormit heti halki.  Vitsailtiinkin, että paikallisilla rakentajilla piti olla koko ajan kaksi ryhmää töissä: toinen rakensi ja toinen ryhmä korjasi perässä. Vähitellen venäläiset oppivat suomalaislta uudenaikaisen rakentamisen taidon.

1930-luvun puolivälissä alkoi sitten suomalaisemigranteille "golgatantie". Ensimmäisinä vangittiin ja ammuttiin KSNT:n omat johtajat Gylling ja Rovio. Heitä syytettiin suomalaisesta nationalismista.  "Tsekan" vangitsemis- ja tappokoneisto alkoi jauhaa yötä päivää. Kellä amerikansuomalaisella vielä oli lähtömaan passi saattoi päästä palaamaan takaisin.  Omaisuus jäi tietenkin Venäjälle.

Vainotöitä johtanut Karjalan sisäasiain kansankomissaari Matuzenko totesi, että ennen kuin hän lähtee Neuvosto-Karjalasta mahtuvat jäljelle jääneet suomalaiset yhdelle orrelle.

Lähes kaikki suomalaiset vangittiin ja ammuttiin tai tuomittiin vuosiksi vankileirille ympäri Neuvostoliittoa. Rikoslaissa oli pykälä 58, jonka perusteella kuka tahansa maassa asuva voitiin vangita. Valitus syyttömyydestä oli turhaa. Vakoilijoita ja diversantteja kaikki tyynni!

Perusteettomasta vangitsemisesta on kirjaan liitetty tunnetun suomalaiskommunistin Ragnar Ruskon pitkä, katkera kirje O. V. Kuusiselle. Siinä kirjoittaja purkaa mieltään ja pyytää Otto-Villeä selvittämään miten kaikki on mahdollista. Hän ei ole saanut mitenkään puolustautua eikä valittaa täysin keksityistä syytteistä. Kuka on syyllinen tähän vainoon?: kyselee Rusko.  Hän vertaa tapahtumia fasistiseen Saksaan. Vastasiko Kuusinen Ruskolle ja auttoi tätä? Ei todellakaan! Eihän Kuusinen auttanut syyttömästi vangittuja vaimoaan, poikaansa, tyttären miestä eikä lankomiestäänkään.

Suomalaisrakentajilla oli joitakin vuosia työntäyteistä aikaa kun rakennettiin työläisten onnelaa. Se siintelikin jonkin aikaa paikallisena rakentajien silmiin; paljon saatiin lyhyessä aikaa valmiiksi, kunnes eräs viiksiniekka tuhosi hyvin ( liian hyvin?) aloitetun työn, ja samalla sen tekijät.

Historian harrastaja Ossi Kamppinen on saanut kirjaansa kimmokkeen, ja tutustunut perusteellisesti aihepiirin, saatuaan selville, että yksi Säde-kommuunin perustajista oli hänen kaukainen sukulaisensa. Tämä Kalle Lahti ammuttiin vainovuosina muiden suomalaisten mukana.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kyostiahokas kuva
Kyösti Ahokas

Säde kommuunan tarina löytyy netistä.
Vieno Zlobina-Siirtolaisinstituutti.
Kannattaa lukea.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Tuota Säde-kommuunaa(-nia) kuvataan myös Antti Tuurin Ikitie-romaanissa ja siitä tehdyssä ansiokkaassa filmissä.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa